Näin toteutat menestyviä innovaatioita Disney-menetelmää hyödyntäen

Lisää luovuutta ja innovaatioita!

Tiesitkö, että kaikissa nyky-yhteiskunnan työtehtävissä tarvitaan luovuutta ja innovaatioita?

  • Työelämässä luovuus ei ole ainoastaan taiteellista ilmaisukykyä, vaan ennen kaikkea kyse on ongelmanratkaisutaidoista, kekseliäisyydestä ja joustavuudesta. Luovasti ajattelemalla työtä voidaan tehdä samaan aikaan tuloksellisemmin ja viihtyisämmin. Eihän kukaan halua tehdä työtä tehottomasti ja hankalasti?
  • Innovaatiolla tarkoitetaan hyödyllisenä pidettyä ideaa, joka onnistutaan toteuttamaan käytännössä. Se innostaa kehittämään ja kokeilemaan jatkossa jotain vastaavaa tai jopa parempaa. Innovaatioilla onkin tyypillisesti hyvin monenlaisia toteutusmahdollisuuksia.

Ei ole olemassakaan sellaista työtä, jota voisi tehdä ilman luovuutta tai innovaatioita, koska kaikkeen työhön sisältyy niin mahdollisuus kuin velvollisuuskin sen kehittämisestä. Asiantuntijat ja yritykset tarvitsevat ideoita ja niihin tarttumista vastatakseen liike-elämän jatkuviin muutostarpeisiin. Niinpä sinun olisi kannattavaa työarjen tohinassa aika ajoin nostaa katse itse perustyön tekemisestä ja astua pari askelta taaksepäin tarkastellaksesi työn muodostamaa kokonaisuutta moniulotteisemmin. Silloin voit kysyä itseltäsi: Miksi tätä työtä ylipäätänsä tehdään? Kannattaako työtä tehdä tällä tavalla vai jotenkin toisin?

Johtajuustieteen viitekehyksestä löytyy useita luovuutta ja innovaatioita käsitteleviä tutkimuksia. Niiden mukaan yritysten innokas kekseliäisyys ja kehitysmyönteisyys kumpuaa henkilöstöstä eli siellä työskentelevien ihmisten tavasta ajatella työssään. Johtaja-asemassa olevilla henkilöillä on esimerkillinen tehtävä sen suhteen, miten paljon he panostavat työilmapiirin psykologisen turvallisuuden vaalimiseen ja kuinka selkeän suunnan hän osoittaa työnteon etenemiselle.

Seuraavaksi haluan kertoa tositarinan, joka toivottavasti lisää kiinnostustani luovuutta ja innovaatioita kohtaan.

Inspiraation lähteenä Walt Disney

Walt Disney tunnetaan yhtenä maailman suurimpana luovana unelmoijana ja menestysinnovaatioiden kehittäjänä. Hänen idearikas mielikuvituksensa ja kykynsä toteuttaa päähänpistonsa käytännössä kannattavana liiketoimintana on synnyttänyt muun muassa lukuisia klassikkoelokuvia sekä teemapuisto Disneylandin.  

Walt Disneyn perustama elokuva- ja viihdestudio Walt Disney Studio koki läpimurtonsa vuonna 1937, kun se julkaisi ensimmäisen yhdysvaltalaisen täyspitkän värillisen animaatioelokuvan nimeltään Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Elokuvan tuotantoprosessi ei ollut kuitenkaan sujunut haasteitta. Tuolloin elettiin 1930-luvun laman eli suuren laman aikaa, jonka vuoksi lyhytanimaatioille ei ollut enää kysyntää. Sattumalta Disney oli Euroopassa matkustaessaan huomannut, että elokuvateattereiden omistavat olivat yhdistäneet useita Mikki Hiiri -lyhytelokuvia yhdeksi pitkäksi elokuvaksi. Siitä hän oivalsi, että luultavasti yhdysvaltalainenkin elokuvayleisö nauttisi enemmän pitkien animaatioiden katsomisesta. Disney myös tiedosti, että pitkän elokuvan valmistaminen vaatisi lyhytpiirrettyjä huomattavasti enemmän rahaa ja osaamista. Se ei kuitenkaan estänyt Disneytä tarttumasta ideaansa, vaan hän kokosi asiantuntijaryhmän, jotka lähtivät kehittämään animaatioiden tarkkuutta ja todellisuudentuntua.

Disney suhtautui elokuvaprojektiin periksiantamattomalla intohimolla; jos hän ei ollut tyytyväinen johonkin kohtaukseen, se tehtiin uudestaan. Tuotannon kalliit kustannukset eivät hidastaneet Disneyn tarkkaa työskentelyä, vaikka studiolla oli miljoonavelat. Bank of Amerikan johtaja Joseph Rosenberg jopa jäädytti Disneyn kanssaan solmitun lainasopimuksen ja vaati saada nähdä, mitä studio oli saanut aikaan saamallaan lainarahalla. Kun Disney näytti Rosenbergille yhden kelan verran valmista elokuvaa, Rosenberg perui lainan jäädyttämisen ja lupasi niin paljon luottoa kuin studio vain suinkin tarvitsisi.

Valmis elokuva julkaistiin ensi-iltana 21.12.1937, ja se sai osakseen suurta suosiota. Niinpä elokuva jälkiäänitettiin useille eri kielille ja levitettiin kymmeniin eri maihin. Arvioltaan elokuvan näki teattereiden ensimmäisellä esittämiskierroksella noin sata miljoonaa ihmistä.

Hurmiosta innostuneena Disneyn johdolla julkaistiin lähivuosina kokonainen sarja animaatioelokuvia, kuten Pinokkio (1940), Fantasia (1940), Dumbo (1941) ja Bambi (1942). Elokuvat olivat toinen toistaan kunnianhimoisempia ja kalliita valmistaa. Samaan aikaan yhteiskuntaa ravisutteli toinen maailmansota, joka muutti elokuvakatsojien kulutustottumuksia. Niinpä elokuvastudio ajautui uudestaan taloudellisiin haasteisiin. Rahahuolet aiheuttivat Disneylle suurta stressiä, ja siksi häntä kannustettiin etsimään itselleen harrastus, jonka avulla saisi mielensä rentoutumaan. Sen seurauksena Disney innostui pienoisrautateistä. Uuden harrastuksen parissa vietetty aika päästi hänen mielikuvituksensa jälleen liikkeelle. Disney sai idean, että hän voisi rakennuttaa pienoisrautatien niin suureksi, että ihmiset voisina nousta sen kyytiin huvittelemaan. Pian idean ympärille syntyi muitakin hauskoja aktiviteetteja ja niistä kasvoi suunnitelma teemapuiston perustamisesta.

Disney löysi monta perustetta sille, miksi teemapuisto olisi kannattava liikeidea: Kuluttajat olivat halunneet vierailla suosiota saaneiden elokuvien studiorakennuksissa, mutta ohjatut kierrokset olivat passiivisen tylsiä. Sen sijaan teemapuistossa ihmiset pääsisivät vapaammin kulkemaan ja osallistumaan erilaisiin animaatioelokuva-aiheisiin huvituksiin. Teemapuistoa voisi myös kehittää ja rikastuttaa jatkuvasti paremmaksi, kun taas elokuvia ei pystynyt enää julkaisun jälkeen muokkaamaan. Lisäksi Disneyn elämäntehtävä oli lisätä ihmisten onnellisuutta yhteiskunnallisten haasteiden keskellä. Ja mikä tekisikään ihmisistä – lapsista ja aikuisista eli kokonaisista perheistä – onnellisempia kuin yhdessä vietetty aika satumaailman kaltaisessa teemapuistossa?

Disney esitteli alustavan suunnitelmansa studion toimitusjohtajana toimivalle veljelleen Roy Disneylle. Veljen mielestä teemapuiston rakentaminen olisi studiolle liian kallista ja riskialtista. Lisäksi studioiden tarkoitus on tuottaa elokuvia, ei rakentaa teemapuistoja. Niinpä idea torpattiin.

Walt Disney uskoi kuitenkin omaan visioonsa. Hän perustu uuden yrityksen WED Enterprises (kirjaimet tulivat hänen nimestään Walt Elias Disney). Hän sopi Walt Disney Studion kanssa, että teemapuisto sai käyttää Disney-nimeä ja niinpä projekti sai nimekseen Disneyland. Sitten Disney alkoi palkata uuteen yritykseensä innokkaita, ystävällisiä ja oppimishaluisia taidealan asiantuntijoita, jotka olivat todella sitoutuneet kehittämään idean todeksi.

Koska Disneyllä ei ollut aiempaa kokemusta teemapuistojen rakentamisesta, hän tiesi, että projektin aikana tultaisiin tekemään useita virheitä. Siksi Disney halusi muuttaa suhtautumistaan virheisiin ja korosti, että ne olisivat ennen kaikkea arvokkaita oppimistilanteita. Disney kierteli seuraamassa tiimien työskentelyä ja osallistui itsekin ideoiden työstämiseen. Hän ei koskaan antanut lannistavaa palautetta, vaan kannusti asiantuntijoitaan eteenpäin sanomalla: ”On varmasti vielä jotain, jonka avulla voimme kehittää tätä” tai ”Mitä sinun mielestä voisimme tehdä toisin, jotta tästä tulisi parempi?” Näin Disney ohjasi asiantuntijoitaan luomaan paljon upeampia ideakokonaisuuksia kuin mihin he ennakkoon ajattelivat pystyvänsä.

Disneylandin kehitystyötä tehtiin intensiivisissä tiimeissä, joiden työvaiheissa hyödynnettiin animaation luomisen prosesseja: ensin ideoitiin, sitten tehtiin kirjallisia tiivistelmiä, joista piirrettiin visuaalisia kuvituksia. Kun ideat näki konkreettisesti paperilla, niitä oli helpompi arvioida ja parannella. Viimeisenä suunnitteluvaiheena ideoista rakennettiin pienoismalleja, joista sommiteltiin teemapuistoa muistuttava kokonaisuus. Tämän jälkeen pystyttiin aloittamaan varsinaisen teemapuiston prototyypin rakentamisen, johon kutsuttiin mukaan teknisen alan asiantuntijoita. Rakennusvaihe kantoi nimeä ”imagineerin”, joka yhdistyi sanoista imagination (suom. mielikuvitus) sekä engineering (suom. tekniikka). Moniammatillisissa työtiimeissä taiteilijat ja teknikot loivat yhteistä unelmaansa teemapuistosta todeksi. Kun prototyyppi oli valmis, Disney sai rahoituksen.

Varsinaisen Disneylandin avajaisia päästiin juhlistamaan vuonna 1955. Teemapuisto on yhä tänäkin päivänä Disneyn työfilosofian taidonnäytös. Se on paikka, joka pyrkii tarjoamaan ihmisille onnellisuutta. Koska vuosien varrella sukupolvet ovat muuttuneet, myös teemapuistoa kehitetään aktiivisesti. Toimintamallia kutsutaan Disneys lanseeraamalla termillä ”plussing” eli plussaaminen: Disneylandista voi rakentaa paremman ja viihtyisämmän niin kauan, kunhan maailmassa on mielikuvitusta jäljellä.

Mitä Disneyltä voi oppia?

Listaan seuraavaksi niitä oivalluksia, joita Disneyn tarina herätti minussa.

  • Älä lannistu kyseenalaistuksista – kaikista suurimmat innovaatiot syntyvät usein hölmöistä ideoista, joihin on uskallettu tarttua kritiikistä huolimatta.
  • Anna luovuudelle aikaa ja tilaa – menestysideat syntyvät vain harvoin hetkessä.
  • Yritä sietää epäonnistumisen riskiä – mitä enemmän teet pelottavalta tuntuvia asioita, sitä rohkeammaksi tulet.
  • Innostu oppimisesta – se avaa sinulle portin uusien osaamisalueiden hallintaan.
  • Myönnä tietämättömyytesi – vasta sitten voit todella omaksua uusia tietoja ja taitoja.
  • Salli virheiden tapahtua – niiden kautta mahdottomalta tuntuvista asioista tehdään mahdollisia.
  • Hakeudu itseäsi inspiroivien ihmisten joukkoon – yhteistyössä on voimaa!

Millaisia oppeja sinä sait Disneyn menestystarinasta?

Kokeile Disney-menetelmää työssäsi!

Jos kiinnostuit innovaatioiden johtamisesta, voit kokeilla Disneyn kehittämää luovaa menetelmää myös omassa työssäsi. Walt Disneyn strategiaksi kutsuttu malli tarjoaa selkeän työkalun ideointiin ja tavoitteiden asettamiseen. Siinä hyödynnetään vuorotellen kolmea eri näkökulmaa: unelmoijaa, toteuttajaa ja kriitikkoa. Unelmoija edustaa luovuutta ja mielikuvitusta, toteuttaja suunnitelmallisuutta ja määrätietoisuutta, sekä kriitikko laadunvalvontaa ja tarkkuutta.

Erityisen huomion arvoista on se, että roolit tulee pitää toisistaan erillään, jotta jokainen niistä saa tarpeeksi aikaa ja tilaa. Jos kehität innovaatiota itseksesi, voit testata vuorotellen jokaiseen rooliin asettumista; vaikkapa työskentelemällä pöydän ääressä niin, että unelmoijan, toteuttajan ja kriitikon rooleille on omat tuolit, joissa istut vuorotellen. Jos taas kehität innovaatiota tiimissä, voitte jakaa jokaiselle ryhmän jäsenelle roolin, jota hän edustaa. Rooleja kannattaa vaihtaa ainakin kahdesti, jotta tiimin jokainen jäsen pääsee työstämään näkökulmiaan niin unelmoijan, toteuttajan kuin kriitikonkin näkökulmista käsin.

Katso tarkemmat ohjeet alla olevasta kuvasta:

Voit tallentaa / tulostaa A4-kokoisen PDF-tiedoston klikkaamalla kuvaa.

Millaisia ajatuksia Disney-menetelmä sinussa herättää? Jos testasit sitä käytännössä, niin millaisen idean sait synnytettyä? 🙂 Kuulen mielelläni mielipiteitäsi ja kokemuksiasi. Voit lähettää kommenttia täällä blogissa tai sitten Instagramissa!


Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s