En aio liittyä 5AM clubiin – Eikä sinunkaan kannattaisi

Joko olet kuullut trendikkäästä 5AM clubista? Kyseessä on johtajaguru Robin Sharman teos, jossa hän perustelee reilu 300 sivun verran, miksi niin minun kuin sinunkin kannattaisi herätä joka aamu kello viideltä.

Sharman teoksessa on huomattavasti enemmän sivuja kuin itse asiaa. Kirjan sanoma pohjaa suhteellisen yksinkertaiseen ideaan: Sharma kehoittaa heräämään joka aamu kello viideltä, jonka jälkeen aamun ensimmäinen tunti tulee käyttää tehokkaasti liikkumiseen (20 min), rauhoittumiseen (20 min) ja itsensä kehittämiseen (20 min). Tällä rutiinilla hän lupaa elämää mullistavia hyötyvaikutuksia meidän jokaisen arkeen: elämänhallinnan pitäisi kohentua, tehokkuuden ja tuottavuuden lisääntyä, keskittymiskyvyn parantua, stressin vähentyä…

Jostain syystä kirja ei kuitenkaan onnistunut tekemään minuun kummoista vaikutusta, vaikka self help -kirjojen uskollinen fani olenkin. Sen sijaan Sharman ajatukset herättivät minussa ajatuksen: “No ohhoh, nyt on kyllä onnistuttu tuottoisasti kaupallistamaan varsin kulunut oivallus, jonka jo suomalainen vanha kansa tiesi sanoessaan: ‘Aikainen lintu madon nappaa’.

Sharman kirja on siis mielestäni pelkkää helppoja ratkaisuja ja perättömiä uudistuksia lupaavaa kaupallista humpuukia. Yritän tiivistää tämän väittämän perustelut kahteen ydinkritiikkiin.

1. Miksi muka pitäisi herätä juuri kello viideltä? Ja mitä maagista on päivän ensimmäisessä tunnissa?

Mikä tekee kello viidestä juuri oikean ajan herätä? Herääkö muu maailma kello kuudelta ja sen takia nokkelat edelläkävijät ovat keksineet herätä tuntia aikaisemmin saadakseen varaslähdön alkavaan päivään? Käsittääkseni globaali markkinatalous ei kuitenkaan nuku koskaan, vaan on hereillä 24/7! Sharman logiikallahan silloin ei kannattaisi nukkua ollenkaan, ettei vain jäisi mistään oleellisesta paitsi.

Ja mikä tekee juuri ensimmäisestä hereilläolotunnista sopivan mittaisen ajan erilaisten aktiviteettien harrastamiseen? Sharman mukaan ensimmäiseen kuuteenkymmeneen minuuttiin tulee mahduttaa paljon ohjelmaa niin liikunnasta meditoimiseen ja opiskeluunkin. Eihän siinä kerkeä muuta kuin hosua hommasta toiseen! Mielestäni tämä antaa varsin suorituskeskeisen vaikutelman metodista, jonka tavoitteena on korostaa luovaa ja stressivapaata elämää.

Mutta jos kerta elämästä haluaa tehokkaampaa ja energisempää (lue: suorituskeskeisempää?), niin eikö olisi kannattavampaa yhden tunnin sijaan pyrkiä tekemään asiat hyvissä ajoin vaikka jo edellisenä päivänä tai jopa edellisellä viikolla? Sitä minä kutsuisin edelläkävijyydeksi 😀

Mielestäni tehokkuuden (ja tietty myös hyvinvoinnin) kannalta heräämisaikaa olennaisempi asia on yöunien riittävä pituus. Virkeänä työskentely ja uuden oppiminen on paljon sujuvampaa ja mielekkäämpää kuin väsyneenä. Uskallan siis väittää, että elämän kannalta on kannattavampaa miettiä, miten hereilläoloaikansa käyttää kuin sitä, mihin kellonaikaan aikoo herätä… Sen sijaan, että heräisit kello viideltä joogaamaan ja kuuntelemaan podcasteja, saatatkin tehostaa päivääsi huomattavasti enemmän nukkumalla yhden tunnin pidempään.

2. Sharma ei ota huomioon luontaisen unirytmin merkitystä

Ihmisen vuorokausirytmin tulisi sisältää sopivassa suhteessa työskentelyä, virkistäytymistä, joutenoloa ja unta. Ymmärtääkseni unentarve ja unirytmi ovat varsin yksilöllisiä, joskin suurin osa meistä on säädelty toimimaan valoisan aikaan eli päivisin sekä lepäämään pimeän aikaan eli öisin. Hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin olennaisinta noudattaa itselle luonnollista ja säännöllistä unirytmiä. Tästä syystä on mielestäni ongelmallista, että Sharman mukaan kaikki ihmiset parantaisivat elämänlaatuaan ja terveyttään nimenomaan heräämällä aikaisin aamulla.

Lisäksi vuorokausirytmi säätelee ihmisen vireystasoja ja jaksamista hereilläolon aikana. Esimerkiksi jo pelkän työpäivänkin aikana valppaus ja kognitiiviset kyvyt vaihtelevat paljon. Eli tästä näkökulmasta strateginen ajankäyttö on mahdollista tunnistamalla oman vuorokausirytminsä ja optimoimalla aikataulunsa sen mukaan. Kannattaa siis unohtaa ajatus aamun ensimmäisestä ”maagisesta” tunnista.

Perinteisesti vuorokausirytmistä puhuttaessa ihmiset luonnehtivat itseään joko aamuvirkuiksi tai yökukkujiksi. Todellisuudessa nämä ovat kuitenkin ääripäitä ja suurin osa meistä elää jossain niiden välimaastossa. Aamuvirkku ihminen kokee vireystasonsa huipun pian heräämisen jälkeen (heille aamu viiden klubi on siis loistava keksintö!). Sen sijaan monet muut, erityisesti yökukkujan, ovat virkeimmillään päivällä tai jopa myöhään illalla.

5AM club on siis pelkkää kaupallista humpuukia

Sen enempää kaunistelematta totean, että Sharman kirja ja sen esittämä metodi olivat iso pettymys. Self helpiä huonoimmillaan. Kirja aliarvioi lukijaansa ja pitää heitä suorastaan naiiveina.

En keksi Sharman aamu viiden klubin suosiolle mitään muuta syytä kuin onnistuneen markkinointikampanjan. Ja juuri tätä pidän suurena epäkohtana monissa johtajuusaiheisissa kirjoissa ja oppaissa… ne sisältävät niin paljon sen hetkisiä trendikkäitä mututuntumaan perustuvia bisnes-vinkkejä, että oikea faktasisältö jää täysin toisarvoiseksi. Juuri siksi johtajuutta luonnehditaan osuvasti ilmiöksi, josta kirjoitettu miljoonia teoksia, mutta jonka todellista luonnetta tuntee vain harvat…

Sharman kirjan suurin opetus on mielestäni se, että monilukutaidon ja lähdekriittisyyden merkitystä ei tule unohtaa edes silloin, kun kirjoittaja tunnetaan huippuasiantuntijana tai guruna.

Jätä kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s